Pohdintoja piinaviikoilta

Dpo 6 tai 7 meneillään. Samaan aikaan aika menee tosi hitaasti ja samaan aikaan tosi nopeasti. Päivä kerrallaan eletään :D kohtahan on jo lauantai, ja sitten varmaan alan testailemaan. Ostin pari testiä jo valmiiksi kaappiin odottamaan. Alkaa olla jo vähän malttamaton olo, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa.

Lievää pahoinvointia on ollut, mutta se on helpottanut sen verran että ei ole enää jatkuvaa, toisinkuin vielä pari päivää sitten. Vessassa tulee käytyä aika paljon. Väsyttää, päätä särkee. Tänään tuli vähän flunssamaisia oireita, pientä yskää lähinnä joka helpotti pari tuntia heräämisen jälkeen. Alavatsalla on ollut tositosi kevyttä painetta. Vähän on myös ollut kylmä, vaikka hellettä pukkaakin.

Pieniä ruokahimoja on myös ollut. Toissa päivänä halusin kovasti paninin tms täytetyn patonki-tyyppisen aterian. Eilen oli sipsin ja suklaan sekä jäätelön vuoro. Tällä hetkellä ei kuitenkaan oikeastaan tee mieli mitään.

En malttais odottaa lauantaita! Samaan aikaan pelottaa, että mitä jos sieltä tulee nega tulos. Toisaalta silloin on vielä vasta dpo 9/10, eli aika aikaista vielä. Ja jos tulisikin nega lauantaina, niin siinä on vielä aikaa saada plussa jos on tullakseen! Menkkojen kuitenkin pitäisi alkaa vasta ensi viikon torstaina, eikä toivoa oo menetetty ennen ku menkat alkaa :D

Asiasta kukkaruukkuun: äitini ja yksi veljistäni tulee tänään käymään. He saapuvat illalla, ja lähtevät lauantaina puolilta päivin. Ahdistaa, koska mun suhde äitiin on vähän mielenkiintoinen. Hän ei varmastikaan itse tunnista sitä, mutta hän käyttää paljon henkistä väkivaltaa. On käyttänyt koko mun lapsuuden henkistä väkivaltaa mua kohtaan, ja uskon, että se on yksi syy mun mielenterveysongelmiin. Mun veljiä kohtaan hän ei hirveästi ole käyttänyt sitä, mutta mä oon saanu iiiison osan niskaani. Ja isä myös. Äiti ja isä muuten erosivat tossa alkuvuodesta.

Jännittää olla useampi päivä äitin kanssa samassa paikassa. I on töissä, niin hän ei voi olla mun tukena. Mutta eiköhän tästä selvitä joten kuten...

Tuntuu myös jännältä ajatukselta tehdä raskaustesti lauantai-aamuna, kun äiti ja veli on vielä täällä. Mutta todennäköisesti teen sen joka tapauksessa silloin. Enkä kerro yhtään mitään heille vielä :D en, vaikka tulis plussa.

Eiköhän tää nyt tällä kertaa ollut tässä!

Juhannus + piinaviikot

Juhannus on ollut täynnä menoa ja meininkiä. Meitä on paikalla koko porukka, ja hauskaa on ollut.

Juhannus aloitettiin jo torstaina juhlimalla E:n 1v-synttäreitä! Ruokana oli miehen tekemää sieni-wokkia, ja kakkuna sitten mun ja anopin yhteistyönä tehty mansikka-täytekakku. Anoppi teki ja täytti pohjan, ja mä koristelin sen.

Kynttilöinä on numerokynttilä ja sit 12 tikkukynttilää merkkaamassa jokaista vauvavuoden kuukautta. Tiedän, että pelkkä numerokin olisi riittänyt, mut kun ostettiin noita niin mä vähän innostuin :D

Juhannuksen ateriat on hoidettu silleen, että jokaisella parilla/perheellä on ollut oma ruuanlaittovuoro. On syöty korealaista, kreikkalaista, ihan perus grillijuttuja, ja tänään on vielä espanjalaista luvassa.

Itse en oo juonu tippaakaan alkoholia, mikä on ollu itsellekin aika outoa. Oon meistä miniöistä se, joka on perinteisesti juonu melko reippaastikin jokaisessa perheen illanvietossa :D appivanhemmat eivät oo kyselleet mitään, mut kaks lankoa kerkesi jo kysyä, et mikä on homman nimi. Kerrottiinkin sitten parille valitulle perheenjäsenelle projektista vauva2023. Kaks lankoa, ja toisen vaimo. Mutta veikkaan, että kun joskus raskauduttuamme kerrotaan asiasta, niin se ei tuu kenellekään olemaan yllätys :D

Miehellä meni toissa yönä alkoholi vähän turhan tehokkaasti päähän, vaikka hän ei juonutkaan sen enempää kuin muut. Onneksi yksi hänen veljistään oli vielä hereillä, niin mun ei tarvinnu tasapainoilla taaperon ja kaatokännissä olevan miehen hoitamisen välillä... Oli kyllä vähän hurja yö, kun I:llä lensi laatta aika tehokkaasti.

Muutama päivä sitten alkoi piinaviikot. Luulisin, että dpo 3-4 meneillään. Pahoinvointia on ollut jo pari-kolme päivää, ja jatkuvasti saa ravata vessassa. Tälläkin hetkellä makaan sängyllä pahoinvointisema. Yhden vau.fi artikkelin sekä muidenkin lähteiden mukaan jotkut harvat voivat saada pahoinvoinnin riesakseen jo hyyyyyvin varhaisessa vaiheessa. Muutenkin on semmoinen olo, että nyt ehkä tärppäsi. Mies totesi tässä yks päivä saunassa ihanasti, että hänellä on ollutkin sellainen fiilis että ei enää olla kolmistaan.

Aion alkaa testaamaan aikaisintaan ensi lauantaina, silloin olisi dpo 9-10. Tai sitten odotan siitä vielä pari päivää, en tiiä vielä. Menkkojen pitäisi alkaa 7.7. eli viimeistään silloin teen testin.

Juhannusaattona mun kuukivi meni hukkaan. Se kyllä löytyi myöhemmin, mutta en enää aio käyttää sitä koruna. Uskon, että kristallit katoavat tai menevät rikki kun ne ovat tehneet tehtävänsä. Ja jos nyt ei tärpännytkään, niin käyn ostamassa uuden kuukiven.

Eiköhän tää ollut tässä tällä kertaa!

Mummolassa

Eilen ajettiin mummolaan Uudellemaalle. Matka meni ihan hyvin, vaikkakin loppua kohden alkoi itse kullakin olemaan hermot kireällä. Padasjoella pysähdyttiin pitämässä ruokatauko, ja sitten jatkettiinkin matkaa. Käytiin myös tervehtimässä isoisovanhempia! Siellä meni jonkin aikaa, että perillä mummolassa oltiinkin sitten joskus kahdeksan jälkeen illalla :D kotoa oltiin lähdetty kahdelta.

Padasjoen ABC:llä oli hieno lastennurkkaus, josta löytyi isoja dublon kaltaisia palikoita! E jaksoi hetkeksi innostua niistä. Loppujen lopuksi hän kuitenkin innostui enemmän pinkistä kuorma-autosta.

Tänään ollaan lähinnä vaan oltu ja rentouduttu. Päästiin miehen kanssa jopa käymään saunassa kahdestaan! Siinähän tuli hommailtuakin suihkussa, eli toivottavasti hyvin käytetty mahdollinen ovis siis.

Tänään on ollut vähän ovisoireita. Saa nähdä, oliko ovis sit tänään vai voimistuuko oireet huomenna vielä. Sovelluksen mukaan pitäisi huomenna olla.

Huomenna on muuten E:n 1v-syntymäpäivä! Miten ihmeessä vauvavuosi on mennyt niin nopeasti? Hän on kovin valloittava lapsi! Vähän eroahdistusta kuitenkin pukkaa hänellä. Mut eiköhän se siitä aikaa myöten :)

Ensi kertaan!

Ps. Vaikka kuinka meinasin esittelypostauksessani, että pitäisin yksityisyyden vuoksi blogin suht anona, niin kuitenkin sitten tossa yks päivä päädyin jakamaan blogini yli tuhannen ihmisen fb-ryhmään omalla nimellä xD 

Täyttettyjä paprikoita

Tänään tehtiin ruuaksi täytettyjä paprikoita (okei, tehtiin me myös tankoparsaa ja retiisejä). Paprikoihin tuli täytteeksi herkkusieniä ja vegaanisesta pippuriruokakermasta sekä kaurahiutaleista ja juustoraasteesta tehty seos.

Paprikoita leikatessa löydettiin yhden sisältä vauvapaprika! Aika hauska, et kuitenki meillä oli kolme paprikaa joista yhden sisällä oli neljäs pikkupaprika, ja meitä on tällä hetkellä kolme meidän perheessä :D toivottavasti pian tärppäis! Tiedän, että tää vauvapaprika isomman paprikan sisällä ei välttämättä mitään tarkoita, mut aika hauska sattuma silti.

Tulikin mieleen, että tällä viikolla pitäis olla ovis. Yritetään heilutella peittoa useampana päivänä, mut pienen lapsen vuoksi ei ihan joka toinen päivä onnistu :D tänään oli tarkoitus vähän hommailla, ja olis ollu aikaakin kun E malttoi nukkua yksin, mut mies oli työrupeamansa jäljiltä niin väsynyt että ei tänään sitten jaksanut. Nyt hänellä on kuitenkin loma, ja ollaan menossa mummolaan tässä huomenna tai ylihuomenna juhannusta viettämään, niin siellä lapsenvahteja riittää, että saadaan kyl varmasti kahdenkeskistä aikaa!

Ylläolevassa kuvakaappauksessa näkyy mun oletetut hedelmälliset päivät. Alunperin ne oli just tasan juhannuksen päällä, mutta edelliset menkat alkoi neljä päivää etuajassa :D

Välillä on tullut jokseenkin epäröiviä ajatuksia, että kannattaako nyt tehdä toista lasta kun kaikki hinnatki kallistuu, ja miten me jaksetaan kahden pienen kanssa, jne. Mut aina kun rupean loogisesti purkamaan mun ajatuksia, niin aina tuun siihen lopputulokseen että kaikki kyl järjestyy. Jos ei muuten, niin tahdonvoimalla selviää kyllä :D ainahan tahdonvoimakaan ei tietenkään auta, mut uskon kyllä että me selvittäisiin silkalla tahdollakin, jos alkaisi huonosti menemään, koputtaa puuta. Ja on meillä ihan hyvät tukiverkostotkin, vaikka eivät lähellä asukkaan.

Kansainväliset markkinat & muita kuulumisia

Tänään käytiin kansainvälisillä markkinoilla pyörimässä. Mentiin sinne kymmenen aikaan, ja sää oli alussa ihan ok. Yhentoista aikaan rupesi satamaan, ja jossain vaiheessa olikin sitten ihan kunnon sadetta. Puoli kahden maissa taidettiin lähteä kotiin. Käytiin jossain thai-kojulla syömässä, oli ihan hyvää ruokaa! Annoksen nimi taisi olla phat thai, ainakin muistaakseni.

Viereiseltä thai-vaatekojulta tuli ostettua mekko ja housut. Meni semmonen ~60€ sinne... eikä kumpikaan vaatteista sitten kuitenkaan ihan täysin vastannut mun odotuksia. Mekon hihat eivät olleetkaan täysipitkät, vaan ¾-pituiset, ja järjettömän turvotuksen takia näyttää siltä että olisin raskaana. Mutta varmasti turvotuksen laskettua maha ei näytä niin isolta tässä mekossa. Ja hei, se tuntui tosi mukavalta! Että ei ihan täysin hukkaan menny nää ostokset.

Housut taas oli just ja just sopivat, että ylimääräistä tilaa ei vyötäröllä ole. Mutta mikäs teet, kun markkinoilla ei ole sovitusmahdollisuutta. Oon toisaalta kumminkin ihan tyytyväinen ostoksiin, mikä on yllättävää. Viime vuonna ostettiin kyseisestä kojusta kahdet haaremihousut ja ne oli kyl ihan hyviä ostoksia kans.

I osti egyptiläiskojusta jonkun hajusteen. Se tuoksui yllättävän hyvälle, kuten muutkin kyseisen kojun hajuvesistä. Tälleen hajusteyliherkkänä useimmat hajusteet ovat liian tujuja :D

Kyseisen egyptiläiskojun myyjä lisäksi antoi meille ilmaiseksi pienen evil eye -pallon, hyvää onnea varten.

Muita kuulumisia:

Käytiin myös taloyhtiön saunassa. Meillä on lauantaisin saunavuoro. Mulle ja E:lle se oli ensimmäinen kerta, kun kyseisessä saunassa, ja pakko myöntää, että ahdisti. Pelotti, että jos E kaatuu ja lyö päänsä kaakelilattialle.

Huomenna appivanhemmat tulevat nopeasti käymään. Vähän jännittää, kun meidän asunto on vähän sotkuinen. Saatiin kuitenkin vähän siivottua.

Käyttämäni kuukautissovelluksen ennustamat hedelmälliset päivät ovat täällä! Nyt yritetään saada peitto heilumaan parin päivän välein. Onneksi I:n loma alkaa maanantain työpäivän jälkeen.

Aika liitää

Välillä tuntuu siltä, et päivät menee tosi hitaasti, ja välillä taas aika suorastaan liitää eteenpäin. Huomenna on jo perjantai, taas. Se tarkoittaa pizza-päivää, pizza-perjantai. Vastahan oli jo edellinen perjantai. Mitä mä ees tein viime perjantaina? 

Tätä se on, ruuhka-vuodet. Ei meinaa muistaa, mitä teki viikko sitten saati eilen. Sen takia tänään tuntuikin vaikealta alkaa kirjoittamaan. Halusin kirjoittaa jotain, mut yhtään en tiennyt, mitä. Omista päivistä ja niiden kulustahan tässä on tarkoitus kirjoittaa päiväkirjatyylisesti, ehkä pari kertaa viikossa. Mut sit kun on aika aloittaa se kirjoittaminen, pää lyö tyhjää.

Eilen mulla oli aika mun psykologille. Olin siellä taas E:n kanssa. E on mulla tosi usein mukana, kun käyn siellä. Tässä vaiheessa, kun hän ei ihan vielä ole hoidossa, ja mies on päivät töissä, niin mun on helpointa vaan ottaa E mukaan sinne psykologille. Onneksi psykologi tykkää E:stä! Eikä hän onneksi vielä ymmärrä, mistä me aikuiset puhutaan.

Syksyllä olisi tarkoitus laittaa E päiväkotiin. Silloin hän olisi vuoden ja kolme tai neljä kuukautta. Sitten mun ei tarvitse häntä ottaa mukaan psykologille. Ei mun sitten enää edes kannata ottaa häntä sinne, kun puheen ymmärrys alkaa silloin olemaan jo vähän eri tasolla kuin nyt.

Yleensä mennään ja tullaan bussilla, mut eilen mun aika oli sen verta myöhään, että I (mun mies) pystyi hakemaan meidät sieltä töidensä jälkeen. Meidän pitää matkustaa kahdella paikallisliikenteen bussilla, koska meiltä ei pääse sairaalalle suoraan bussilla. Vaihdot on aina jännittäviä, vaikka tietää että aikaa on kyllä. Silti se vähän ahdistaa. Mut elämä on.

Tänään minä ja E käytiin kaupoilla. Ostin uuden ketjun mun kristallille. Kannan lähes jatkuvasti mukanani kuukiveä, jonka sanotaan auttavan hedelmällisyyttä. Se on mulla kaulakoruna, ja edellinen ketju hajosi kun E repäisi sitä.

Muita asioita, mitä ostin: deodorant wipes, ja ruokaa. Kolme valmisateriaa, 1l korvikemaitoa, mehua, soijamaitoa, ja kivennäisvettä. Bussilla tosiaan kauppakeskukseen ja takaisin.

Nyt illalla E:n ja I:n nukkumaanmentyä olen virkannut, lukenut Desire Nymarkin blogia ja syönyt uunivihanneksia. Niin, ja kirjoittanut tätä. En tiiä, kiinnostaako tää ketään, mut lähtökohtaisesti itseäni varten tätä yritän kirjoittaa.

Ensi kertaan! :)

Kuka olen?

Heippa! Se ois sit ekan postauksen aika. Vähän jännittää tää kirjoittaminen. Oon aiemminkin yrittänyt pitää blogia, mut se on aina kaatunut syystä tai toisesta. Nyt vois kuitenkin olla uuden yrityksen aika.

Mammaelämää-blogia kirjoittelee siis Inku. Käytän täällä lempinimeäni oikean nimeni sijasta yksityisyyden vuoksi.

Oon siis 21v ja asustelen Keski-Suomessa mieheni ja esikoiseni kanssa. E on syntynyt 06/21, ja täyttää ihan pian vuoden! Miten aika kuluukin niin nopeasti? Hän on ihana, melko temperamenttinen lapsi, joka nukkuu suht hyvin. Vauvavuoden aikana ei ilmennyt mitään isompia ongelmia, E on suhteellisen rauhallinen tapaus ollut loppujen lopuksi.

Isompana ongelmana on ollut mun mielenterveysongelmat, mut avun piirissä olen! Keskusteluapua on, ja lääkkeetkin löytyy. Vahvana epäilynä on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lisäksi todennäköisesti syksyllä aletaan neuropsykiatrialla tutkimaan autismikirjon häiriötä. Olen asiasta paljon lukenut, ja olenkin hyvin varma siitä, että olisin autistinen.

Syy, miksi halusin perustaa tän blogin? Raskauden yritys ja kova vauvakuume. Jotenkin tuntuu siltä, et kaipaan sellaista paikkaa mihin vuodattaa omia ajatuksia raskauden yrittämiseen liittyen, vähän niinkuin päiväkirja siis. Tulen toki myös kirjoittamaan ihan yleisesti elämästä.

Yrittäminen ollaan aloitettu nyt 06/22, eli hyvin alussa vasta ollaan. Päätin, et ovista en jaksa ainakaan heti alkaa tikuttaan. Kuukautissovelluksen mukaan oviksen pitäisi olla ensi viikolla, ja mukavasti osuu miehen lomalle, jolloin ollaan menossa mummolaan. Mummolassa onpi lapsenvahteja ihan riittämiin, kun miehen veljet perheineen ovat myös tulossa ;)

Eiköhän tämä tässä ollut! Kiva, jos jaksoit lukea, ja jää ihmeessä seuraamaan! :)